Ikäihmisten omahoitoinfo

Vanhuusikä ja mielenterveys

Mielenterveyden merkitys

Mielenterveyttä voidaan kuvata voimavaraksi, jonka tunnusmerkkejä ovat hyvä toimintakyky, elämänhallinta, elinvoimaisuus ja kyky selviytyä vastoinkäymisistä. Siihen liittyy kyky selviytyä arjesta ja erilaisista muutostilanteista, kuten ikääntymiseen liittyvistä muutoksista. Hyvä mielenterveys tukee elämänlaatua. Ikääntymiseen kuuluu tietyntyyppisten ongelmien riski, vaikka ikääntyminen itsessään ei ole sairaus tai kriisi. 

Mielenterveys

Joskus ajatellaan, että aloitekyvyn vähentyminen ja alakuloisuus kuuluisivat osaksi normaalia vanhuusikää. Nykykäsityksen mukaan asia ei kuitenkaan ole näin. Joissakin tapauksissa kyse voi olla masentumisesta. Vanhuusiässä ilmenee samoja mielenterveyden häiriöitä kuin aikuisuudessakin. Tavallisimpia vanhusten mielenterveyden häiriöitä ovat masennus, ahdistuneisuus ja muistisairauspotilaan käytösoireet. Mielenterveyden häiriöistä kärsivien vanhusten määrä tulee lisääntymään väestön vanhetessa. 

Ikääntyminen ja kriisit

Ikääntyminen voi kasvattaa kriisien kautta psyykkisen hyvinvoinnin riskejä. Toisaalta elämänkokemuksen myötä on jo kertynyt erilaisia selviytymisen kokemuksia, jotka toimivat voimavarana. Ikääntymiseen liittyviä kriisejä laukaisevat mm. erilaiset menetykset, leskeksi jääminen ja vaikea oma tai läheisen ruumiillinen sairastaminen. Kriisit sinällään kuuluvat osaksi normaalia elämää. Erilaisten riskitekijöiden kasautuminen voi laukaista psyykkisen häiriötilan.

Masennus

Vanhusten mielenterveyden ongelmista masennus on yleisin. Sen esiintyvyys yli 65-vuotiaassa väestössä on 12-15 %. Oireet vaihtelevat masennustilan vaikeusasteen mukaan. Masennustilat voidaan vaikeusasteeltaan luokitella lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Vanhuksen masennuksen oireet ovat samantyyppisiä kuin masennuksessa muutoinkin. Masennus tunteena on ihmiselle luontainen reaktio pettymyksissä ja menetyksissä.

Sairaudeksi masennus nimetään silloin, kun se muuttuu pidempikestoiseksi. Masennus voi myös olla yhteydessä ahdistuneisuuteen. Erilaiset menetykset, kriisit, sosiaalisen verkoston kapeutuminen ja yksinäisyys voivat aiheuttaa ahdistuneisuutta ja laukaista myös masennuksen. Masennus ei kuitenkaan mitenkään automaattisesti liity vanhenemiseen. Suru, alakulo ja yksinäisyyskin ovat toisinaan osa tavallista elämää ja ne eivät sitten ole sama asia kuin masennus sairaustilana.

Fyysinen terveys ja mielen hyvinvointi

Vanhus voi tuoda esille erilaisia vaivoja ja oireita, joihin ei löydy fyysisiä syitä, mutta joista aiheutuu haittaa ja kärsimystä. On hyvä muistaa, että masennuksen oireena vanhuksella voi esiintyä erilaisten selittämättömien vaivojen valittamista. Masennus voi siis ilmetä erilaisina ruumiillisina oireina. Vanhus voi valittaa särkyä, kipua, ruoansulatusvaivoja, sairauksien pelkoa, muistivaikeuksia, väsymystä ja unettomuutta. Myös muistisairaan vanhuksen tilanteeseen voi liittyä mielialan vaihteluja ja masennusta. 

Fyysinen hyvinvointi tukee myös psyykkistä hyvinvointia. Liikkuminen on hyvä mielialaa tukeva keino. Unettomuus on vanhuksilla kohtalaisen yleinen ongelma, joka tulisi tunnistaa. Pitkittyessään unettomuus lisää psyykkisen hyvinvoinnin riskitekijöitä.

Mielenterveys

Arviointi ja hoito

Vanhuksen mielialaa voidaan terveyskeskuksessa arvioida vanhuusiän masennuskyselyllä, josta on olemassa eripituisia versioita. Kysymykset on hyvä käydä suullisesti läpi ammattihenkilön vastaanotolla. Tällöin vastauksia voidaan tarkentaa keskustellen ja samalla varmistetaan kysymysten ymmärtäminen.

Yleisesti ottaen psyykkisten häiriöiden hoito sisältää keskustelutukea ja lääkehoitoa. Jos vanhusta kuormittavana asiana on yksinäisyys, on tarpeen pyrkiä vahvistamaan sosiaalista verkostoa. Yksinäisyys ei ole psykiatrisen hoidon peruste. Apua saattaa löytyä itseä kiinnostavista harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista sekä muiden ihmisen seurasta. Vanhuksen sosiaalisten suhteiden vahvistamista ja toiminnan lisäämistä voidaan tällöin suositella. Tärkeää on, että toiminta on mielekästä. Läheisten tuki on aina tärkeää.

Hoitamaton psyykkinen häiriö heikentää vanhuusikäisen kykyä pitää huolta itsestä. Psyykkisesti sairastavat vanhukset voivat tarvita konkreettista apua, johon voi kuulua esimerkiksi lääkkeiden ottamisesta ja syömisestä huolehtiminen. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito voivat olla tällöin apuna. Vanhuksen mielen hyvinvoinnin arviointi voidaan aloittaa lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla ja hoidon tarpeen mukaan psykiatrinen työryhmä voi tarjota hoitoa. Vaikeimpia mielenterveyden häiriöitä hoidetaan erikoislääkärin johdolla, joko kuntayhtymän omana toimintana tai erikoissairaanhoidossa.

Lähteitä:

Haarni, I. (2013). Mikä tukee mielen hyvinvointia ikääntyessä? Eläkeikäisten näkemyksiä. Gerontologia, 27, 39–44.

Haarni, I. (toim.) (2014). Ikääntyvä mieli. Mielenterveysseura Helsinki.

Heikkinen, R. (2007). Mielen tasapaino. Teoksessa Lyyra, T., Pikkarainen, A. ja Tiikkainen, P. (toim.) Vanheneminen ja terveys. Helsinki: Edita Publishing Oy, 129-144.

Jacoby, R. ja Oppenheimer, C. (1997). Psychiatry in the elderly. Oxford University Press. 

Kontkanen, J. ja Purhonen, M. (2011). Ahdistunut vanhus. Duodecim, 127, 383–389.

Koponen, H. ja Leinonen, E. (2014). Vanhuspsykiatria. Teoksessa Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. ja Partonen, T. (toim.) Psykiatria. 11. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 681-696.

Leinonen, E. ja Alanen, H-M. (2011). Psykiatrista hoitoa tarvitsevia vanhuksia on enemmän kuin mihin on varauduttu. Duodecim, 127, 371-371. 

Raitanen, T., Hänninen, T., Pajunen H. ja Suutama, T. (toim.). (2004). Geropsykologia. WSOY.

Saarenheimo, M. (2003). Vanhuus ja mielenterveys. WSOY.

WHO (2015). Mental health and older adults. Factsheet 381.